Tarinan alku
Lalli tuli kotiin kahdeksan viikon ikäisenä. Häntä pystyssä se tepasteli ovesta, huikkasi kissoille moit ja asettui taloksi. Sen koommin se ei ole taakseen katsellut, eikä pahemmin eteensä tähyillyt. Lalli on tavallisen urosmaiseen tapaan rehti ja rehellinen hetkessä eläjä, joka rakastaa kaikkia, eikä vihaa mitään. Sen maailma on yksinkertainen ja tuoksuu ruususille.

Aina kun minun pitää kuvailla koiraani, mainitsen ensimmäisenä sosiaalisuuden ja avoimuuden. Lalli pitää ihmisistä ja rakastaa koiria. Se on luonteeltaan hiukan dominoiva, eikä sen kanssa siitä syystä monikaan uros viihdy. Narttuja Lalli suorastaan palvoo, joskin useimmat niistä ovat sitä mieltä, että ympärillä innoissaan touhottava poju on rasittavampi kuin pesällinen muurahaisia. Luovuttaa Lalli ei osaa, mutta vihaisia hampaita se väistelee sujuvasti flirttailevin elkein. Osumia tulee silloin tällöin, mutta "kiihkeä se naisen pitääkin olla", tuumaa Lalli, ja jatkaa entiseen tapaansa.

Lalli on pennusta asti suhtautunut maailmaan rohkeasti, iloisesti ja positiivisesti. Vahtiviettiä ja puolustushalua kyllä löytyy riittävästi yhden koiran tarpeisiin, mutta sosiaalisen ja avoimen luonteen kanssa se ei ole ongelma. Tasapainoinen ja tervepäinen paketti päästä tassuihin.

Kerron lisää luonteesta sitten, kun aikuistuminen tekee tehtävänsä ja pojankoltiaisen turkin alta paljastuu jotain pysyväksi oletettavissa olevia luonteenpiirteitä. Sitä odotellessa...